"Kuusen alla on kummaa puhinaa ,  karvaisen kuonon jouluista tuhinaa,   heilahtaa kuusen katveessa tassu, kurahtaa vihreän varjossa massu, joulukoira on asialla, oksien peitossa kuusen alla. Koiralla mielessään jouluiset ilot, purkki, lahjat ja omenakilot. Siksipä heilahtaa karvainen tassu, siksipä kurisee massu, että on aihetta hetkinen vartoa, odottaa, paastota, punota vartoa. Jälkeen koulun on odotus joulun, kaikkein kauneinta maailmassa. Koiran mielessä joulu välkkyy, kynttilän valo silmissä läikkyy, mieli on auvoinen, mieli on avoin, viettääkseen joulua jouluisin tavoin." Hyvää joulua!

Lahjoja kuusen alla. Minä lupaan vartioida! Eikä mikään lahja häviä ;)

Mukana kuusen koristelussa! Kyllä homma toimii!

Joka koiran unelma, lunta ja pitkä lenkki!

Joulua saa odotella koko kuun, mutta onneksi enää muutama päivä!

Pakkasta ilmassa!

Joulumaahan koiran tekee mieli...

Oli lunta tai ei, mutta nyt ulos ja lenkille!

Välillä on kiva vain kääriytyä peittoihin!

Olen joskus ollut nuori ja komee! (Ja nykyään olen tosikomee!)

Joulukuu, suomenlapinkoira ja lumi. Onko parempaa?

Ei haittaa, vaikka välillä matkalla kaatuu!

Mä yritän käyttäytyä tosi nätisti näin joulun alla ja siten varmistaa sen, että joulupöydästä tipahtaa jotain myös mulle!

Välillä pitää antaa meille koirillekin aikaa lepäämiseen, vaikka kyllä me silti ollaan supertyyppejä!

Lukuhommissa!

Maailmaa ihmetellen tähän lauantaihin!

Mä vastaan joulutyynyjen laadun testauksesta meillä!

Parasta olla koira: saan nukkua päivällä ja valvoa yöllä vain jos mä haluun!

Paljon onnea Suomi 100 vuotta! T: suomenlapinkoira Vili Ps. Tänään sinivalkoisin värein mennään!

Vauhdilla jouluun!

Kuka sä oot? Ootko sä tonttu?

Oli maassa lunta tai ei, mä olen aina iloinen!

Vähän jänskättää... Olenko ollut tarpeeksi kiltti tänä vuonna? Ps. Blogiin tulossa Vilin kuulumisia kesän ja syksyn ajalta vähän pidemmin omassa postauksessa. 

Hups, joulukuun ensimmäinen! Tästä Vilin joukukalenteri taas alkaa! Tule mukaan luukku kerrallaan seuraamaan Vilin joulukuun matkaa :)

Moi! Kurkistetaan kuvien muodossa Vilin kevääseen: Vili:  Kevään korvilla mulle annettiin semmoinen tassun kokeinen herkku, jonka on kai tarkoitus estää punkkien asustelun mun turkissa. Vitsi se herkku oli hyvän makuinen, vaikka äiskä aluksi mietti kuinka saa sen mulle syötettyä... Ehkä se herkku on auttanut, koska eipä ole nyt punkit hypellyt mun karvoissa!  Vaikka talvi on kiva juttu, on kevät ja aurinko saanut muhun vähän vielä lisäenergiaa! Onpa hauskaa säntäillä pitkin metsiä ja vieläpä auringon helliessä! Täytyy tunnustaa, että mä en ihan hirveästi välitä sadesäistä, joten aurikoa mulle kiitos! Välillä muistan tulla emännän viekkuun lenkillä ja sit oikein sievästi kattelen kameraankin. Saattaa joku namu tipahtaa sen jälkeen nassuun! Äiskä oli lukenut jostain Koiramme-lehdestä, että koirille kannattaa lukea. Lukeminen kuulemma rauhoittaa. Minä poika päätin heti aloittaa luku-urakan ja tottakai tarvitsin lukulasit sitä varten. Kyllä oli hyvä lukea!  On

Kevät etenee vauhdilla ja ainakin meillä se tarkoittaa aktiivisemman harrastuskauden alkua! Tällä kertaa kirjoittelen yhdestä tärkeästä harrastusrepun sisällöstä, nimittäin koiran ensiapupakkauksesta. Muistuttamaan niin itseä kuin teitä lukijoitakin. ;) En ole koskaan käynyt millään koiran ensiapukurssilla, mutta olen kuullut, että sellaisiakin olisi tarjolla. Toivottavasti joskus pääsen osallistumaan! Jos kuitenkin haaveri pääsee esimerkiksi harrastuskentillä temmeltäessä sattumaan, on myös koiran ensiapupakkauksesta hyötyä. Repussa mukana kulkeva ensiapupakkaus on kyllä lähes ehdoton olla mukana muillakin kuin pahimmilla "sattuu ja tapahtuu" - koirakoilla. Mitä sitten ensiapupakkaus voisi sisältää? Esimerkiksi alla olevalla listalla pääsee hyvin alkuun, mutta varmasti ensiapupakkausta voi täydentää myös juuri omissa menoissa tarvittavilla välineillä koiran vamma-alttiudesta riippuen. Sidetarpeet, kuten sideharsorulla, teippiä, sidetaitoksia, vanua Puhdistusainett

Moi kaikki! Tiesittekö mitä? Minä, Vili Vulttonen, täytin eilen 1.4 kahdeksan vuotta! Vaikka kahdeksan vuotta alkaa joidenkin mielestä olla jo aika paljon, minusta koiran elämä alkaa vain parantua vanhemmiten...:) Saan useasti luita järsittäväksi, kuulemma hampaani pysyvät niin parempana.  Nykyään tiedän myös paremmin kuin esimerkiksi pentuaikoina miten saan jäynäytettyä perhettäni ;) Taidosta on hyötyä, jos esimerkiksi haluaa possunkorvia. (Katson näteillä ruskeilla nappisilmilläni suoraan emäntää ja heilutaan sievästi häntääni...) Päätin pitää synttäreistäni kovempaa meteliä vasta tänään, koska eilen aprillipäivänä sitä ei varmaan kukaan olisi uskonut. Sen verran kovaa kyytiä vielä juoksen rallia pihallani, että naapurin murret luulevat mua vielä parivuotiaaksi... Mutta se ei haittaa! Kukapa suuttuisi siitä, että arvellaan ikäistään nuoremmaksi. Ja jotta tämä käsitys säilyisi, olen ajatellut tehdä twitter-tilin. Taisipa siitä olla jotain vihjausta viime postauksessakin. Saa nä

Aika rikkoa aivan liian pitkään jatkunut blogihiljaisuus! Niin on vain 2017 ensimmäiset kuukaudet hujahtaneet. Vaikka blogi on ollut hiljaa, se ei tarkoita ettei muuten olisi tapahtunut mitään. Päinvastoin, tekemistä on ollut yllinkyllin...;) Ajattelin, että on mukavampi kertoa Vilin viime aikojen puuhailuista kuvien kera, jottei koko postaus mene ihan pelkäksi jaaritteluksi:) Vili vinkkaa; jos herkkulihapullat ja muut karvakorvien namut maistuu liiankin hyvin, on umpihankikahlailu oivaa liikuntaa! Läähätys tulee vähän liiankin helposti. Mutta jos haluaa vähän helpotusta itselleen, kannattaa jättäytyä emännän tai isännän jälkeen. Saa kulkea pikkasen kevyemmin. :)   Virallinen lepopäivä! Tällä viikolla on ollut aika hurjaa lumituiskua ja minun ollessa kipeänä Vili päätti herra hienohelmana itsekin pysytellä päivän tiukasti sisällä. Päivä taisikin mennä lempi tytöistä unia nähdessä...;)    Upeat ulkoilukelit! Täälläpäin