Rapisee hangella tassu, on koiran ilme hassu, ulkona on paljon ihmeteltävää, koiralla asiaa monta seurailtavaa! Toisinaan kiire on juosta ja välillä kieriä lumessa tuon tuosta, parasta nauttia hetkestä tästä, retkestä pienestä keväisessä säässä. Voisiko hetkeä parempaa olla, leppoista lenkkiä hangilla kimaltavilla. Koirakin tykkää, niin se innoissaan nyökkää,  mennään, mennään, tyytyväisenä kaikille haukahtelee!

Tänäaamuna heräsin tutulta vakiopaikaltani, eli eteisen pehmeältä matolta siihen, kun jänis hyppii pihamaallamme. Minun oli ensimmäsenä ehdottomasti komennettava se pois komealla haukahduksella, kun muut eivät jänistä tajunneet. Kummaa on tämmöinen meno, kun ei edes herätä unilta jäniksen hyppimisen...! Tämän jälkeen silmäilin eteisen korokkeelta vielä pihaamme, koska minuhan tehtävä sitä on vartioida. Kun pihalla ei näkynyt ristin sielua, jatkoin makeita uniani. Jossain vaiheessa minua tultiin kysymään aamupissalle pihalle, mutta käänsin vain kylkeäni. Unethan oli parhaassa vaiheessa!! Heräsin lopullisesti jossain siinä kymmenen-yhdentoista aikoihin, eli ihan tavalliseen aikaan näin viikonlopuksi.Viikonloppua on siis ne päivät, milloin nuo kaksijalkaiset touhottajat eivät lähde aamuisin mihinkään, vaan koko päivä on pyhitetty minulle - tai niin ainakin minusta pitäisi olla! Sitten käväisin vesikupillani ja kurkistamassa onko ruokakuppiini kolahtanut mitään herkkua. Kun ne homma