Kuulumisia kevään ajalta
Moi!
Ajattelin kirjoitellla ihan perinteisen postauksen Vilin kevään kuulumisista, kun pitkään aikaan ei ole tullut niitä kerrottua tänne blogiin asti.
Viime aikoina on eletty ihan arkea, mutta on joukkoon mahtunut muutamia muitakin kivoja juttuja.
- Meidän kevään aina aloittaa kivasti Vultto-herran synttärit
- Samoihin aikoihin myös punkkipanta löytää tiensä Vilin kaulaan, koska asumme punkkivaltaisella alueella. Pannasta huolimatta aina joku punkki löytää tiensä Vilin karvaviidakon sisään, mutta kuitenkin vähemmällä näin pääsee.
- Vili ja puutarhahommat. Onko muilla puutarhan muokkauksesta innostuneita koiria ;) Meillähän sellainen löytyy, ja näitä taitoja on helppo vielä lisää harjoittaa kun ihan omasta häkistä löytyy kasveja vaikka millä mitalla... Kun Vilin häkin viereisiä pensaita yms kasveja alkaa keväällä hoitamaan, saa kohta samalla mitalla Vilin häkin kasvit kyytiä koirapuutarhurin toimesta.
- Harrastusrintamalla lumien lähtö voisi tarkoittaa oman takapiha agilityn aloittamista.;) Meillähän löytyy omasta takaa putki, hyppyesteitä, rengas ja pujoittelukepit. Sisällä ahtaissa tiloissa agility on huomattavasti hankalampaa, mutta nyt voisi jo ihan hyvin aloittaa ulkona. Ja mitä parasta, Vili tykkää vaikka ihan vain hetken päivässä treenailee. Tämä onkin hyvä muistaa, koska koirille kelpaa ihan pienikin harrastushetki sen sijaan, että joutuisi tyytymään vain oleiluun. Ja monestihan pieni, tehokas hetki on parempi vaihtoehto kuin pitkä aika, koska näin koira (ja hihnanpää) jaksaa varmasti keskittyä koko treeniajan oleelliseen.
- Kuten olen aikaisemmin kertonut, ei Vilin kanssa kommelluksilta pääse välttymään.
Viime aikoina on tapahtunut lenkeillä pari ei-niin-hauskaa tapahtumaa, molemmat liittyen hihnaan. Vili ei siis saa olla metsälenkeillä irti sen voimakkaan riistavietin takia, vaan nämä lenkit sujuvat pitkässä hihnassa/liinassa. Pari viikkoa sitten hermoja koeteltiin ja sydän sai ylimääräisiä tykytyksiä, kun Vili huomasi kesken lenkin oravan puussa ja yhtäkkiä kiskaisi reippaasti sinnepäin. Eihän siinä muuten mitään, mutta tämä yhtäkkinen repäisy sai hihnan pinkeälle ja katkesi...! Vaikka suurempaakin draamaa olisi saanut tästä aikaan (mm. moottoritie lähellä), oli tällä kertaa onni ''onnettomuudessa''. Vili jäi käskystä odottamaan ja autokyyti kotiin oli jo ihan lähettyvillä, joten kauaa ei siinä katkenneen hihnan ja oravasta innostuneen koiran kanssa tarvinnut odotella.
- Vili ja Anni
ps. Blogi on saanut pitkästä aikaa vähän uutta ilmettä. Mitä tykkäätte?
Ajattelin kirjoitellla ihan perinteisen postauksen Vilin kevään kuulumisista, kun pitkään aikaan ei ole tullut niitä kerrottua tänne blogiin asti.
Viime aikoina on eletty ihan arkea, mutta on joukkoon mahtunut muutamia muitakin kivoja juttuja.
- Meidän kevään aina aloittaa kivasti Vultto-herran synttärit
- Samoihin aikoihin myös punkkipanta löytää tiensä Vilin kaulaan, koska asumme punkkivaltaisella alueella. Pannasta huolimatta aina joku punkki löytää tiensä Vilin karvaviidakon sisään, mutta kuitenkin vähemmällä näin pääsee.
- Vili ja puutarhahommat. Onko muilla puutarhan muokkauksesta innostuneita koiria ;) Meillähän sellainen löytyy, ja näitä taitoja on helppo vielä lisää harjoittaa kun ihan omasta häkistä löytyy kasveja vaikka millä mitalla... Kun Vilin häkin viereisiä pensaita yms kasveja alkaa keväällä hoitamaan, saa kohta samalla mitalla Vilin häkin kasvit kyytiä koirapuutarhurin toimesta.
- Kuten olen aikaisemmin kertonut, ei Vilin kanssa kommelluksilta pääse välttymään.
Viime aikoina on tapahtunut lenkeillä pari ei-niin-hauskaa tapahtumaa, molemmat liittyen hihnaan. Vili ei siis saa olla metsälenkeillä irti sen voimakkaan riistavietin takia, vaan nämä lenkit sujuvat pitkässä hihnassa/liinassa. Pari viikkoa sitten hermoja koeteltiin ja sydän sai ylimääräisiä tykytyksiä, kun Vili huomasi kesken lenkin oravan puussa ja yhtäkkiä kiskaisi reippaasti sinnepäin. Eihän siinä muuten mitään, mutta tämä yhtäkkinen repäisy sai hihnan pinkeälle ja katkesi...! Vaikka suurempaakin draamaa olisi saanut tästä aikaan (mm. moottoritie lähellä), oli tällä kertaa onni ''onnettomuudessa''. Vili jäi käskystä odottamaan ja autokyyti kotiin oli jo ihan lähettyvillä, joten kauaa ei siinä katkenneen hihnan ja oravasta innostuneen koiran kanssa tarvinnut odotella.
- Vili ja Anni
ps. Blogi on saanut pitkästä aikaa vähän uutta ilmettä. Mitä tykkäätte?
Kommentit
Lähetä kommentti