Hammaslääkärireissu
Kävimme tässä syksyn mittaan eläinklinikalla poistattamassa Vililtä hammaskiveä. Se oli ollut jo pitkän ajan ''tavoite'', koska Vilin takahampaisiin oli kertynyt jonkin verran hammaskiveä.
Sen verran hulvaton reissu oli, että tätä reissua varmasti muistellaan kerta jos toinenkin uudelleen!
***
Saavuimme klinikalle hyvissä ajoin, jossa Vili oli perinteiseen tapaansa innoissaan tutkimassa joka nurkkaa. Erityisesti vastaanottohuone oli Vilin ihmetyksen aihe; Miten voikaan olla yksi huone täynnä näin mielenkiintoisia hajuja!! Tietenkin myös eläinlääkäri kiinnosti, ja kuten Vili on oppinut, hänethän piti tottakai tervehtiä ystävälliseen tapaan iloisilla hännänheilutuksilla.
Hammaskivet puhdistetaan ultraäänellä koiran ollessa nukutuksessa, joten eläinlääkäri tuli antamaan Vilin mielestä ehkä ei-niin-hauskan nukutuspiikin. Piikin anto sujui ihan mallikkaasti, ja seuraavaksi jäimme pimennettyyn huoneeseen odottelemaan, että Vili nukahtaisi. Tähän arviointiin menevän varttitunti, jonka jälkeen voitaisiin aloittaa hammaskiven poisto.
Jotta koira malttaisi rauhoittua, annettiin meille ohje puhua hyvin rauhallisesti tai jopa haukotella malliksi. Myös huoneen valot sammutettiin nukahtamisen helpottamiseksi. Aluksi nukahtaminen tuntui Vilistä huonolta idealta ja hän päätti vain uikutella ja tutkia edellisten potilaiden hajuja. Hetken verran Vili malttoi aina pötkötellä ja sitten ponkaisi ylös tutkimaan ja ihmettelemään muiden huoneiden ääniä.
Vartin kuluttua eläintenhoitaja tuli kurkistamaan, joko nukutusaine olisi vaikuttanut. Vili vastasi kysymykseen hännänheilutuksella ja odotti pääsevänsä hoitajan mukaan pois huoneesta, jossa ei tapahdu mitään! ''Mitä mä täällä oottelen, siellä olis varmasti paljon mielenkiintoisempaa...'' No eipä Vili vielä minnekään päässyt, vaan hoitaja kehotti odottelemaan vielä viitisen minuuttia.
No eikun vaan vielä odottelemaan. Nyt saatoimme jo hieman huomata Vilin rauhoittuneen. Hetken verran Vili malttoi aina pötköttää tai jopa torkahtaa, mutta kun viiden minuutin kuluttua eläinlääkäri raotti ovea kysyäkseen jokos ollaan valmiita, tuli Vili ovelle vastaan pirteänä...;) Vaikka Vilin silmät oli jo luppassut hetken, se silti ''pakotti'' itsensä olemaan hereillä ja virkeänä.
Kyllä siinä oli sekä meillä että eläinlääkärillä nauru pidäteltävänä, kun höpsö-Vili ei halunnut antaa periksi, vaan päätti taistella viimeiseen asti nukahtamista vastaan!!
Taidettiin sitä nukutusainetta vielä vähän lisäillä, kunnes lopulta Vili oikeasti nukahti ja eläinlääkäri sai mahdollisuuden aloittaa oikeat hommat, eli hammaskiven poiston.
Reilun tunnin kuluttua hammaskivet oli putsailtu ja Vili oli valmis lähtemään kotiin puhtoisilla hampailla. Hoitajat sanoivatkin, että Vili oli jo jonkin aikaa ollut hereillä ja oli käyttänyt odotteluajan heiluttelemalla kaikille ohikulkeville häntää...;) Niin Vilimäistä! <3
Hetken aikaa Vultto jaksoikin olla pirteä, kun oli kotiin lähdöstä kyse. Mutta heti autossa silmät alkoivatkin jo taas luppasta. Ilta olikin sitten rauhallinen, kun Vili oli vähän väsähtänyt ja pötkötteli vain koko loppuillan.
Sen verran hulvaton reissu oli, että tätä reissua varmasti muistellaan kerta jos toinenkin uudelleen!
***
Saavuimme klinikalle hyvissä ajoin, jossa Vili oli perinteiseen tapaansa innoissaan tutkimassa joka nurkkaa. Erityisesti vastaanottohuone oli Vilin ihmetyksen aihe; Miten voikaan olla yksi huone täynnä näin mielenkiintoisia hajuja!! Tietenkin myös eläinlääkäri kiinnosti, ja kuten Vili on oppinut, hänethän piti tottakai tervehtiä ystävälliseen tapaan iloisilla hännänheilutuksilla.
Hammaskivet puhdistetaan ultraäänellä koiran ollessa nukutuksessa, joten eläinlääkäri tuli antamaan Vilin mielestä ehkä ei-niin-hauskan nukutuspiikin. Piikin anto sujui ihan mallikkaasti, ja seuraavaksi jäimme pimennettyyn huoneeseen odottelemaan, että Vili nukahtaisi. Tähän arviointiin menevän varttitunti, jonka jälkeen voitaisiin aloittaa hammaskiven poisto.
Jotta koira malttaisi rauhoittua, annettiin meille ohje puhua hyvin rauhallisesti tai jopa haukotella malliksi. Myös huoneen valot sammutettiin nukahtamisen helpottamiseksi. Aluksi nukahtaminen tuntui Vilistä huonolta idealta ja hän päätti vain uikutella ja tutkia edellisten potilaiden hajuja. Hetken verran Vili malttoi aina pötkötellä ja sitten ponkaisi ylös tutkimaan ja ihmettelemään muiden huoneiden ääniä.
Vartin kuluttua eläintenhoitaja tuli kurkistamaan, joko nukutusaine olisi vaikuttanut. Vili vastasi kysymykseen hännänheilutuksella ja odotti pääsevänsä hoitajan mukaan pois huoneesta, jossa ei tapahdu mitään! ''Mitä mä täällä oottelen, siellä olis varmasti paljon mielenkiintoisempaa...'' No eipä Vili vielä minnekään päässyt, vaan hoitaja kehotti odottelemaan vielä viitisen minuuttia.
No eikun vaan vielä odottelemaan. Nyt saatoimme jo hieman huomata Vilin rauhoittuneen. Hetken verran Vili malttoi aina pötköttää tai jopa torkahtaa, mutta kun viiden minuutin kuluttua eläinlääkäri raotti ovea kysyäkseen jokos ollaan valmiita, tuli Vili ovelle vastaan pirteänä...;) Vaikka Vilin silmät oli jo luppassut hetken, se silti ''pakotti'' itsensä olemaan hereillä ja virkeänä.
Kyllä siinä oli sekä meillä että eläinlääkärillä nauru pidäteltävänä, kun höpsö-Vili ei halunnut antaa periksi, vaan päätti taistella viimeiseen asti nukahtamista vastaan!!
Taidettiin sitä nukutusainetta vielä vähän lisäillä, kunnes lopulta Vili oikeasti nukahti ja eläinlääkäri sai mahdollisuuden aloittaa oikeat hommat, eli hammaskiven poiston.
Reilun tunnin kuluttua hammaskivet oli putsailtu ja Vili oli valmis lähtemään kotiin puhtoisilla hampailla. Hoitajat sanoivatkin, että Vili oli jo jonkin aikaa ollut hereillä ja oli käyttänyt odotteluajan heiluttelemalla kaikille ohikulkeville häntää...;) Niin Vilimäistä! <3
Hetken aikaa Vultto jaksoikin olla pirteä, kun oli kotiin lähdöstä kyse. Mutta heti autossa silmät alkoivatkin jo taas luppasta. Ilta olikin sitten rauhallinen, kun Vili oli vähän väsähtänyt ja pötkötteli vain koko loppuillan.
Kannattaa pestä hampaita, jotta voi hymyillä näin puhtailla hampailla!
Kommentit
Lähetä kommentti