Viikko citykoirana

Blogi on ollut pitkään hiljaisena. Pieni “blogikesäloma” taisi hieman venähtää… Sen sijaan ajatustyötä on tapahtunut ja paljon uusia ideoita on mielessä, esimerkiksi blogin joulukalenteriin liittyen.


Mutta nyt itse otsikon asiaan. Vili oli viime viikon kaupunkikoirana! :) Toki Vilillä on kaupungeista aiempiakin kokemuksia, mutta nyt viikon verran Vili ottanut mallia ihan oikeasta "citykoiran elämästä”; Vili on muun muassa asunut kerrostalossa, ajellut hissillä ja käyttäytynyt kuin kaupunkikoira konsanaan. Ilman omaa pihaa ja tarhaa, uusissa maisemissa. Haastetta riitti!

Koko viikon päällimmäisenä mielessä pysyi yksi havainto: lapinkoirat (tai ainakin Vili) ovat äärettömän sopeutuvaisia koiria! Ja se, jos mikä on on tärkeä ominaisuus.

Mutta miten citykoiran viikko käytännössä sujui? Ensimmäinen päivä ja ensimmäiset hetket oli pientä ihmetystä täynnä. Mikäs tämä paikka on? Miten täällä toimitaan?
Kun alkuihmetys väistyi oli karvakorva intoa täynnä. Ja intoa riitti ihan koko viikolle!

Esimerkiksi kerrostalossa asustelu ei tuottanut vaikeuksia, vaikka aluksi mietittiinkiin miten se sujuisi. Ei suota huoleen, vaikka omaa pihaa ei ollutkaan. Tosin ei kerrostalo ihan uusi juttu ollut, koska mummon luona kerrostalossa Vili vierailee lähes viikoittain. Nyt vietettiin vain vähän pidempi aika kaupungissa.

Kotosalla Vili on tottunut tarkkailemaan omaa pihaa ja lähikulmia ja liikkeestä se ilmoittaakin omasta mielestään tärkeissä tilanteissa haukulla. Nyt kaupungissa Vilistä paljastui hiljaisempi puoli. ;) Kun omaa reviiriä ei ollut ja oltiin vieraissa nurkissa, Vili pysyi aivan hiljaisena. Ihanaa! Kerrostaloissa kun naapurit ovat aivan seinän takana, ei ole kiva puolin tai toisin kuunnella melua…


Nyt kuitenkin hissiajelut ja kaupungilla käppäilyt ovat ohi, sekä neljän tunnin kotimatka jaksettu matkustaa. Vili ehkä hieman odottikin jo omaa koppia, kuppia ja kotiseudun tuttuja hajuja. Vaikka se sopeutuvainen onkin, Vili nauttii kotona olemisesta.
Ja meidän nukkumatti-Vili saa myös nukkua aamulla niin pitkään kuin haluaa, koska tutut arkirutiinit kutsuvat.;) Väsynyttä poikaa on viime viikon ulkoiluiden jälkeen, kun olimme melkein koko ajan liikkeellä… Aamulenkki, pitkä päiväkävely, iltalenkki ja vielä ennen nukkumaanmenoa pikku ulkoilut ja koiran tarpeenteot. Ei ole ihme, jos tuleva viikko meneekin rauhallisemmissa tunnelmissa.:)












Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit