Aurinkoisen kesäillan tunnelmia

Joskus ei tarvitse matkata kauas kokeakseen elämyksiä - ainakin jos ajatellaan pienen koiran mittakaavalla.

Kauniina, aurinkoisena kesäiltana hyppäsimme auton kyytiin ja ajelimme muutaman kymmenen kilometrin päähän Väisälänmäen perinnemaisemiin. Mukana kamera ja tietysti koira! Meille ihmisille lomamatka tarkoittaa yleensä jotakin pidempää matkaa, mutta koiralle tämmöinen yhden illan visiitti tuotti varmasti paljon uutta ajateltavaa ja ihmeteltävää.;)

 
Menoa ja meininkiä! Kyllä oli hihnanpäällä perästä juoksemista, kun Vili pääsi autosta reitin varrelle tutkimaan uusia hajuja.
 
 
Maisemaa reitin varrelta. Pellolla lepäili kymmenkunta lähinavetan asukkia.
 
Kuusikon keskeltä löytyi mielenkiintoinen paikka: tosi iso kivi, jonka päälle Vili kiipeili. Kiveltä oli kiva katsella maisemia ja haistella uusia tuulia.

 
 

 
Näkötornista katseltua
 
Oli meillä mukavaa, ja samalla tuli iltalenkkikin heitettyä. Sää suosi, kun aurinko paistoi ja lämpötila oli sopiva. Itikat vähän haittasi menoa, mutta niinhän se taitaa Suomen kesässä vaan olla.
 
 
Viime viikolla auto kulki myös Korkeakosken ohitse, jossa pysähdyttiin jaloittelemaan. Koskea kiertää viiden kilometrin pituinen ''Kanjonin kierros'', jonka alkupäätä ei meinattu millään löytää. Vihdoin ja viimein kyltti löytyi, mutta emme jääneet kävelemään kierrosta, vaan jatkoimme matkaa kotia kohti.
 
Korkeakoski on Suomen korkein vapaana virtaava koski Maaningalla.


Pitihän sitä ottaa Vilistä poseerauskuvia kosken reunalla. Kuvista ei tullut juuri mitään, koska Vili ei malttanut istuskella ja ei pikku pokkarikameralla oteta hienoja maisemakuvia!
Portaat ylös.... vain muutama askel
 
Tämmöisiä reissuja tällä kertaa, seuraavaa reissua odotellessa.;)




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit