Blogi on ollut pitkään hiljaisena. Pieni “blogikesäloma” taisi hieman venähtää… Sen sijaan ajatustyötä on tapahtunut ja paljon uusia ideoita on mielessä, esimerkiksi blogin joulukalenteriin liittyen. Mutta nyt itse otsikon asiaan. Vili oli viime viikon kaupunkikoirana! :) Toki Vilillä on kaupungeista aiempiakin kokemuksia, mutta nyt viikon verran Vili ottanut mallia ihan oikeasta "citykoiran elämästä”; Vili on muun muassa asunut kerrostalossa, ajellut hissillä ja käyttäytynyt kuin kaupunkikoira konsanaan. Ilman omaa pihaa ja tarhaa, uusissa maisemissa. Haastetta riitti! Koko viikon päällimmäisenä mielessä pysyi yksi havainto: lapinkoirat (tai ainakin Vili) ovat äärettömän sopeutuvaisia koiria! Ja se, jos mikä on on tärkeä ominaisuus. Mutta miten citykoiran viikko käytännössä sujui? Ensimmäinen päivä ja ensimmäiset hetket oli pientä ihmetystä täynnä. Mikäs tämä paikka on? Miten täällä toimitaan? Kun alkuihmetys väistyi oli karvakorva intoa täynnä. Ja intoa riitti...

Meillä kesät Vili viettää oikeita koiranpäiviä - ovathan kotijoukot lähestulkoon kesäkuusta elokuuhun lomalla ja näin ollen yleensä aina joku on kotona seurana. Nämä koiranpäivät sisältävät arkista hemmottelua; läsnäoloa, pidempiä rapsutushetkiä ja lenkkejä uusilla reiteillä sekä aina jotain erityistä sen kesän omaa luksusta, oli se sitten matkustamista, uuden harrastuksen kokeilua tai vaikka marjareissulle mukaan pääsemistä. Kaikki tällaiset harvinaiset hetket ja retket miellyttävät Viliä.  Viimeksi tänään päivälenkin lomassa kiersimme kuvassa näkyvän ''satumetsän'' kautta. Vili oli täpinöissään, koska tämä lintutornille menevä pitkospuureitti oli täynnä kaikkea kivaa katseltavaa ja haisteltavaa. Myös marjakausi on saanut Vilin innostumaan - mikäpä sen mukavampaa kuin napata muutama mustikka pureskeltavaksi ja jatkaa matkaa. Minusta on hieman huvittavaakin kuinka Vili syö marjoja suoraan puskista. Onko tämä vain Vilin hullunkurinen tapa vai onk...

Moni koiranomistaja varmasti samaistuu tähän - kun koiran kanssa on ihmisten ilmoilla, saa vastaantulijoilta vaikka minkälaisia kysymyksiä koirasta. Ja eihän siinä mitään, kiva vain että koirat kiinnostavat ja herättävät ajatuksia. Ajattelin koota tähän muutamia kysymyksiä (mieleen jääneitä, yleisimpiä ja ehkä huvittavimpiakin) - Tykkääkö Vili uida? • Täytyy sanoa, että eipä juurikaan. Vili tykkää kahlailla ja muuten möyriä vedessä, mutta harvoin Vili uimalla ui. Vesi on silti mieluinen paikka, mielellään Vili viettäisi vaikka koko päivän veden äärellä. Täytyy vielä lisätä, että Vili osaa uida ja pariin kertaan tämä taito on ollut kyllä hyödyllinen kun esimerkiksi kerran Vultto tassutteli laiturilla ja katseli taaksensa eikä tajunnut, että laituri päättyy. Sitten olikin uitava nolona takaisin rantaan.... - Onko tämä helppo rotu? • Yleisesti ottaen mielestäni on. Ainahan koirassa on työtä, mutta suomenlapinkoira on hyvin sopeutuvainen, avoin ja ystävällinen, joten ainakin m...

Niin se taas vaan löytyi: innostus tokoiluun. Jonkin aikaa on annettu tokon olla taka-alalla, koska tuntui vain että me molemmat, minä ja Vili, tarvitsisimme vähän taukoa siitä. Mutta nyt, jopa vähän yllättäen, tokoinnostus on taas löytynyt. On ihana huomata miten hyvää tauko on tehnyt. Ne liikkeet, jotka aikaisemmin on aiheuttanut syystä tai toisesta harmaita hiuksia, tuntuu nyt sujuvan mukavasti. En tarkoita, että treenamattomuus olisi avain onneen mutta m eille se antoi jotain uutta käteen. Tauko toi erityisesti lisää motivaatiota harjoitteluun. Aikaisemmin jotkin liikkeet tyssäsivät siihen, ettei Vilillä ollut juurikaan intoa opetella niitä  ja minusta oli taas turha yrittää opetaa koiralle jotain , mitä se ei itse h alunnut tehdä.  Minusta onkin tärkeää, että molemmat olemme innostuneita siitä mitä yhdessä harrastetaan. Ja onhan se päivänselvää, että oppiminenkin onnistuu silloin parhaiten. Lisäksi me ei oteta tokoilua niin vakavasti, ei esimerkiksi...

Voisi ajatella, että kesä ei ole lapinkoiralle ihannevuodenaika. Se pitää paikkaansa, muhkean karvapeitteen alla kun meinaa olla tukalat oltavat vaikkei lämpötila nousisi kuin karvanverran yli hellenrajan. Silti joka kesästä löytyy myös niitä kivoja juttuja, jotka saa Vili-pojan nassun hymyilemään.  On aina kiva tutkia uusia (vanhoja) juttuja. Oli se sitten jokakeisäinen rantakaislikko tai lenkkireissulta kotiin kannettu keppi.  Luiden piilottaminen jokaikiseen paikkaan on kuuluu erityisesti kesään!  Matkustus ja uusissa paikoissa vierailu ovat kesän ykköshetkiä myös koiralle. Grillikausi saa myös pörröhännän kielen lipaisemaan... Vaikkei grilliruokaa mahaan saisi, Vilin mielestä kuitenkin aina kannattaa norkoilla siellä lähettyvillä! Eihän sitä koskaan voi tietää... Marjakoira löytää marjametsään. Vili syö mielellääm mustikoita metsästä ja vadelmatkin maistuu. Eriyisen hauskaa se on silloin, kun omistaja yrittää ke...

Tänään Vilin kanssa pihalla vain oleillessa; aurinkoa ottaessa ja koiraa rapsutellessa tuli idea ottaa pitkästä aikaa Vilistä kunnolla kuvia. Tällä ''kunnolla'' tarkoitan siis kuvaamista järjestelmäkameralla. Nykyisin kun tulee otettua suurin osa kuvista kännykällä hetkenmielijohteesta, pikaisesti, jostakin kivasta paikasta tai vaikka huvittavasta tilanteesta, sen sijaan että ottaisi kameran käteen ja lähtisi tositarkoituksella kuvamaan koiraa. Olin tänään kuitenkin kuvaamassa koiran kanssa kaksin, joten se toi oman lisämausteen kuvaustuokioon. Kuvat kuvattuani olin tyytyväinen, vaikka kaikista helpointa hyvien kuvien saaminen ei ollutkaan. Ajattelin, että kuvat onnistuivat, koskaVili pysyi koko kuvaamisajan kohtuullisen kiinnostuneena ja sää oli mitä parhain kuvaamiseen. Harvoin näin käy samalla kertaa, joten kuvat eivät voineet epäonnistua!! Mutta... Kun siirsin kuvat koneelle ja aloin niitä paremmin tarkastelemaan, alkoi innostukseni hiipumaan. Lähes...

Moi! Ajattelin kirjoitellla ihan perinteisen postauksen Vilin kevään kuulumisista, kun pitkään aikaan ei ole tullut  niitä   kerrottua tänne blogiin asti. Viime aikoina on eletty ihan arkea, mutta on joukkoon mahtunut muutamia muitakin kivoja juttuja. - Meidän kevään aina aloittaa kivasti Vultto-herran synttärit - Samoihin aikoihin myös punkkipanta löytää tiensä Vilin kaulaan, koska asumme punkkivaltaisella alueella. Pannasta huolimatta aina joku punkki löytää tiensä Vilin karvaviidakon sisään, mutta kuitenkin vähemmällä näin pääsee.  - Vili ja puutarhahommat. Onko muilla puutarhan muokkauksesta innostuneita koiria ;) Meillähän sellainen löytyy, ja näitä taitoja on helppo vielä lisää harjoittaa kun ihan omasta häkistä löytyy kasveja vaikka millä mitalla... Kun Vilin häkin viereisiä pensaita yms kasveja alkaa keväällä hoitamaan, saa kohta samalla mitalla Vilin häkin kasvit kyytiä koirapuutarhurin toimesta. - Harrastusrintamalla lumien lähtö voisi tarkoitta...